NOSTALGIAPAIDOISSA ON TAIKAA

MetroStars pääsi ensimmäistä kertaa tällä kaudella armeijan ikeestä ja pelasi isolla sekä kunnollisella kokoonpanolla. Tulosta syntyi kerralla, kun IVFC kaatui seurahistorian kolmanneksi suurimmalla maalierolla 7-0 (6-0).

MetroStars pelasi ottelussa ensimmäiseltä pelikaudeltaan tutuilla hailakansinisillä kolmospaidoillaan, koska seuran molemmat oikeat paitasarjat eivät erottuneet IVFC:n sinimustasta pystyraidasta. Vienoja hymynkareita herättävät nostalgiapaidat eivät tälläkään kertaa pettäneet, sillä niillä on hävitty viimeksi syksyllä 2005.  

Toisena tilastopalana voidaan kertoa myös se, että ottelu oli viides seurojen välinen kohtaaminen. FC OPA tai MetroStars ei ollut tähän mennessä kertaakaan menettänyt pistettäkään IVFC:lle ja tuo taika säilyi myös illan ottelun jälkeenkin.

Itse asiasta kerrottuna pelin alku Heinäpään tekonurmella ei antanut viitteitä maalijuhlasta. Verkkaiseen tahtiin kulkenut ottelu keskittyi keskikentän pelaamiseen ja ensimmäisen reilun kymmenminuuttisen aikana ilmassa leijui vahvan maalittoman tasapelin katku.

Sitten tapahtui jotain mystistä: pullon korkki todellakin aukeni niin kunnolla, että voisi luulla saaneensa vertauskuvalliset ketsupit syliinsä. Neljäntoista minuutin sisällä MetroStars latasi peräti kuusi maalia, joista kolme ensimmäistä syntyi kolmen minuutin sisällä.

Käytännössä jokainen vähänkin tolppien väliin suuntautunut yritys upposi sisään. Kenties erikoisin maali oli kolmas, jossa Joonas Vaattovaara keskitti kulmalipulta ja vastustajan OuJK:lta lainaama maalivahti torjui sen omaan verkkoon. Vaattovaara sai kuitenkin pitää osumansa eikä sitä merkitty omaksi maaliksi.

Pisteiden valossa kovimmalla liekillä paloi erittäin vähän kesän aikana pelannut Jussi Anttila. Hän viimeisteli kaksi osumaa ja antoi ratkaisevan syötön kahteen muuhun maaliin. Vaattovaara, joka onnistui myös tehoilla 2+2, muodosti Anttilan kanssa hyvin toimivan tutkaparin. Muut maalinteossa onnistuneet olivat Kai Kanniainen ja Mikko Rantala.

"Valmentajan kannalta pääasia oli, että materiaali oli sillä tasolla, jota nimilista edellyttää", valotti tilannetta valmentaja Lauri Kauppinen.

"Peli meni sekaisin, kun tein runsaasti vaihtoja. Selväähän se oli, mutta 6-0 tilanteessa siihen oli varaa."

Pelaaja- ja pelipaikkavaihtojen myötä IVFC saikin otetta pelistä ja maalitehtailu tyrehtyi siihen. Paikkoja toki Metrolla oli jatkossakin, mutta mitään yhtä päätä myllytystä ei enää nähty. Muutoksien kohteeksi joutui myös puolustus, johon tehtiin runsaasti vaihtoja.

"Juho Mikkosen ollessa topparina alakerta oli paljon rauhallisempi, kuin hänen tultua pois", Kauppinen näki.

"Tässä näimme, mikä merkitys kokeneella, ilmatilaa ja palloa hallitsevalla topparilla puolustuspelille on."

IVFC hätisteli vierasjoukkueen maalia lähinnä erikoistilanteista ja interistien vaisua peliä kuvastaa sekin, että joukkue sai ainoan kunnollisen laukauksensa vasta lisäajalla. MetroStarsin maalissa Ville Ritolalla ei ollut vaikeuksia pitää nollapeliä.

Kuvat: (C) 2007, Kari Väre