MONTA OSANOTTAJAA, MONTA MITALISTIA

14.9.2018


Tänään alkavalla Kaleva-turnauksella on pitkä ja keskeytymätön, lähes 50-vuotinen taival takanaan. Tähän pian täyttyvään vuosisadan puolikkaaseen mahtuu monenkirjavia mitalisteja ja osallistuneita joukkueita.

OLS ja OTP ovat hallinneet turnausta. Mestaruuksien kohdalla turnaus voidaan jakaa karkeasti neljään osaan. OTP oli mahtiseura ensimmäisen vuosikymmenen, käsikynkkää kaksikko kulki seuraavat noin 15 vuotta, sen jälkeen alkoi OLS:n saman pituinen valtakausi ja lopulta 2010-luku on ollu vaihtelevien mestareiden aikaa lähinnä HauPa:n ja Tervarit-juniorien johdolla.

OLS:n ja OTP:n valtakausien aikana on luonnollisesti ollut yksittäisiä poikkeuksiakin. Yksi on kuitenkin varmaa. Oululaiset seurat ovat olleet tylyjä turnausisäntiä. Mestaruuspokaali on lähtenyt linja-auton kyytiin vain 1973 (Rovaniemen Reipas), 1992 (Ylivieskan Pallo) ja 1994 (FC Raahe). Muutoin mestarin kotipaikka on ollut aina joko Oulussa tai sen naapurikunnassa.

OLS:lla (17) ja OTP:llä (16) on yksinään enemmän mestaruuksia kuin lopuilla yhteensä. HauPa ja Tervarit-juniorit ovat voittaneet niitä seuraavaksi eniten - kummallakin kolme. Oulunsalon Pallolla on kaksi mestaruutta. Yhden mestaruuden seuroja on seitsemän, joihin kuuluu myös turnauksen ensimmäinen voittaja Oulun Kärpät.

Iso osa OTP:n mestaruuksista on tullut vuosien 1974-1981 katkeamattomasta kultaputkesta. OLS:n saldo on levittäytynyt laajemmalle. Sen pisin putki on ollut kaksi neljän mestaruuden suoraa vuosina 1997-2000 ja 2007-2010.

Vuonna 1973, jolloin RoRe oli siis voittaja, oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta, jolloin kaikki mitalit matkasivat Oulusta pois päin. Himmeämmät mitalit jaettiin Kemin Innolle ja Veitsiluodon Vastukselle. Kajaanin Palloilijat oli neljäs. RoRe:n mestaruuden jälkeen Ylivieskan Pallo katkaisi OLS:n ja OTP:n hegemonian vasta vuonna 1992.

OLS:lla tukeva johto mitalitaulukossa

OLS on mestaruuksien lisäksi ylivoimainen ykkönen mitalien määrässä. Sen joukkueet ovat voittaneet yhteensä 40 eriväristä mitalia, kun toisena oleva OTP jää 22:een.

Tilasto ei kerro ihan koko totuutta historiallisista voimasuhteista, sillä merkittävän kokoinen osa OLS:n mitaleista on tullut ajalla, jolloin yksi joukkue per seura -sääntö ei ollut voimassa.

Yhdestä seurasta sai olla vain yksi joukkue turnauksessa vuosina 1971-1997. OTP on voittanut kaikki mitalinsa noina vuosina. Sen sijaan niukka enemmistö OLS:n mitaleista on tullut vuoden 1997 jälkeen pelatuissa turnauksissa. Toisaalta OLS:n kova taso on silti kiistaton. Keltasiniset ovat jääneet palkintojenjakoseremonioista pois vain neljä kertaa vuonna 1981 voitetun ensimmäisen mitalin jälkeen.

Tervarit-juniorit on voittanut kolmanneksi eniten mitaleita. Sen saldo on laskentatavasta riippuen 11-12. Seuran juurethan ovat OPS:n jalkapallotoiminnan raunioille perustetussa OPS-juniorit ry:ssä, jonka mitalit on laskettu mukaan lukuun ottamatta vuotta 1997. Sen osalta on vielä epäselvää pelasiko turnauksessa OPS vai OPS-juniorit.

Oulun Palloseura - se aito ja alkuperäinen - on voittanut yhdeksän mitalia. Perässä tulee seitsemän mitalin RoPS, joka on myös eniten mitaleita voittanut mestaruukseton seura. Sen turnaushistoriaan liittyy painajaismainen tilastokummajainen. RoPS ehti nimittäin pelata yhdeksän kertaa mitaliottelussa ennen kuin se kaatoi 2015 turnauksen pronssiottelussa TP-47:n. Sitä ennen RoPS oli sijoittunut kuusi kertaa hopealle ja kolmesti neljänneksi.

Kaiken kaikkiaan mitaleita voittaneita seuroja on 29.

Tuttuja ja eksoottisempia osallistujia

Turnaukseen on sen historian aikana osallistunut noin 80 eri seuran joukkueet. Suomalaisen jalkapallon seurahistoria on myös Pohjois-Suomessa melko värikäs ja monin paikoin lyhytjännitteinen, minkä vuoksi suoraa, kaikki vaihtoehdot kattavaa täsmällistä vastausta osallistujien määrästä on vaikea lyödä pöytään.

Kysymyksiä tulkinnoista nimittäin riittää: Ovatko monilajiseuroista omiksi seuroikseen eriytyneet jalkapallojaostot vanhan seuran jatkumo? Kuuluvatko taloudellisiin syihin kaatuneet seurat ja niiden toiminnan jatkajiksi perustetut yhdistykset samaan tilastoon? Miten tulkitaan nimensä muuttaneet?

Jo pelkästään näihin kysymyksiin riittää paljon esimerkkejä. Raahen Ponnistuksen, Pudasjärven Urheilijoiden ja Saarenkylän Nuorisoseuran Urheilijoiden jalkapallojaostojen toimintoja jatkoivat tämän päivän jalkapallon seuraajille tutummat nimet FC Raahe, FC Kurenpojat ja FC Lynx, joka on ehtinyt vaihtaa nimensä FC Santa Claus junioreiksi.

OLS:nkin historiasta löytyy vähintään neljä eri nimeä ja/tai yhdistystä, jolla se on jalkapalloa pelannut turnauksen olemassaolon aikana: alkuperäinen OLS, lyhytaikainen fuusiosta johtunut nimi OLS-Veikot, uudelleen OLS, eriytymisen aikainen FC OLS, edellisen konkurssin jälkeinen OLS-jalkapallojuniorit ja lopulta taas OLS, kun lajit palasivat emäseuran siipien alle.

Oulusta löytyy lisää hankalia tapauksia esimerkiksi OPS:n kohdalla. Samaa kirjainlyhennettä on käyttänyt kolme eri seuraa, joilla ei ainakaan yhdistysrekisterin näkökulmasta ole tekemistä toistensa kanssa.

Edellä jo mainittiinkin OPS:n ja OPS-juniorien välisestä historiasta, mutta kaupungissa on toiminut kolmaskin OPS. Se ehti pyöriä kymmenisen vuotta ennen nimenmuutosta Oulun Rotuaarin Palloksi ja myöhempää joukkueiden loikkaa OTP:n verkkareihin. Kaikki nämä OPS:t ovat vielä omana aikanaan voittaneet mitaleita!

Sääntökirjan taivutus sujui ennenkin

Voimassa ollut yhden joukkueen sääntö nostaa osanottajien määrää. Monesti seurat halusivat toisenkin joukkueen turnaukseen. Takavuosina jalkapallojunioreita oli huomattavasti vähemmän kuin nyt ja harvalla jos yhdelläkään seuralla oli ikäluokassa kahta joukkuetta. Useimmiten mukaan haluttu olikin vuotta nuorempien joukkue.

Koska yhden joukkueen säännöstä pidettiin tiukasti kiinni, sitä kierrettiin ilmoittamalla toinen joukkue sisarseuran nimellä mukaan. Asialla ei ollut suurta merkitystä. Turnaukseen osallistuminen ei ollut sidoksissa sarjapelaamiseen eikä siten pelaajan edustusoikeudella ollut väliä.

OLS:n kakkosryhmä pelasikin usein Pelimiesten nimellä. OTP:llä oli Oulun Pallo-Veikot, OPS:lla Oulun Pallo-Pojat ja RoPS:lla Ropa. Jopa veteraanijalkapalloilijoiden oma seura Iltatähti ja Kakkosessa vuoden pelannut edustusjalkapalloseura Oulun Jalkapalloklubi sotkettiin näihin kuvioihin mukaan.

Pelimiehet esiintyi turnauksessa itse asiassa aika myöhäänkin, mutta loppuaikoina nimeä käytettiin erottamaan OLS:n edustusryhmät ja täydentämään tulleet kaupunkisarjajoukkueet toisistaan. Kaleva-turnauksessa sen synkimpinä lamavuosina 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa saattoi olla jopa puolet joukkueista jollain tavalla OLS-taustaisia.

OLS ainoa vakikävijä

Mestaruus- ja mitalitilastojen ykkössijan lisäksi OLS on myös johtaja osanottojen määrässä. Kun seuroja on tullut ja mennyt, ei ole loppujen lopuksi suuri ihme, että OLS on ainoa jokaisessa turnauksessa mukana ollut. OTP, jonka jalkapallotoiminta oli enemmän tai vähemmän telakalla 2000-luvun alkupuolella, on ollut mukana 35 kertaa. Sitten tulevat KePS (30) ja TP-47 (29).

Toisessa päässä on kolmisen kymmentä seuraa, joiden joukkue on ollut turnauksessa yhden tai kaksi kertaa. Varsinkin sieltä päästä löytyy monta eksoottisempaa tai harvinaisempaa nimeä, jotka ovat kadonneet tyystin kartalta tai joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Tällaisia turnausvieraita ovat olleet mm. Typen Nappulaliiga, joka oli oululainen versio Upon Pallolle, Rosenlewin Urheilijoille ja monille muille tehtaisiin sidoksissa olleille urheiluseuroille Suomessa. TyNL lienee ollut tarkoitettu Typpi Oy:n eli sen ja Rikkihappo Oy:n fuusion myötä Kemiraksi muuttuneen tehtaan työntekijöiden lapsille. TyNL osallistui kahdesti turnauksen alkuvuosina voittamatta peliäkään.

Vihannin kaivosyhteisön Lampinsaaren oma urheiluseura Sinkki-Sepot osallistui kahdesti samoina vuosina kuin TyNL. Sinkki-Sepot oli siitä erikoisempi harvinainen vieras, että se jopa pärjäsi. Si-Se sijoittui sarjamuotoisena pelatuissa mitalikamppailuissa hopealle vuonna 1971.

Oulun ja Kajaanin välimaastossa olevista pienemmistä kunnista on ollut mukana useampiakin seuroja. Muhoksen Urheilijat on monelle tutuin nimi, mutta FC Paljakka, Puolangan Pallo-80 tai Vaalan Pallo-88 eivät niinkään. Veitsiluodon Vastus on jääpalloseurana tutumpi ja osallistui itse asiassa aika moneen turnaukseen. Sinkki-Seppojen lailla se jopa menestyi ollen pronssilla 1973 ja vielä seuraavana vuonna neljäs.

Sokeriksi pohjalle on sijoitettu pari Oulun eteläisiltä alueilta tullutta seuraa. Jalkapallon mustasta kohdasta Tyrnävältä oli pelaamassa Voimistelu- ja Urheiluseura Tyrnävän Valppaan joukkue vuonna 1982. Se nipisti pisteen OPP:ltä ja jäi lohkonsa viimeiseksi. Valpas hävisi tulevalle mestarille OLS:lle peräti 0-11.

Hiukan tuoreempi visiitti on Rantalakeuden Liigalla, jonka seurahistoria on todellinen ja täydellinen arvoitus. RLL oli mukana 1990 eikä oikeastaan yhtään hassummalla suorituksella. Se voitti ensin OPV:n 1-0 ja lähes sensaatiomaisesti väänsi tulevan mestarin OLS:n kanssa tasapelin 2-2. RLL jopa johti ottelua 2-0. Tässä vaiheessa RLL johti lohkoaan yhdessä OLS:n kanssa, mutta tappio Karihaaran Visalle tiesi seinän nousua pystyyn jatkopelien suhteen.